Eniten ja parasta

Ensimmäinen viikko takana, vajaat yksitoista viikkoa vielä edessä. Nyt on hyvä hetki vähän kertoa mitä oikein täällä teen ja millainen on meidän päivä- ja viikko-ohjelma.

Ensimmäiset 5 viikkoa olemme Kobayashi Dojon uchidesheina. Asumme harjoitussalilla, treenaamme kaikissa treeneissä, siivoamme ja autamme opettajia kaikessa, mitä he pyytävät. Me myös nukumme täällä. Meillä on futonit, jotka iltaisin levitämme tatamien päälle ja aamulla keräämme ja laitamme kaappiin. Meillä on käytössä pikkuinen takahuone, jossa voimme säilyttää omia tavaroitamme, mutta missään muualla meidän tavaroitamme ei saa olla. Dojolla on myös pieni keittiö, jossa voimme valmistaa ruokaa ja jääkaappi ruokia varten.

Aamulla herätys on ma, ti ja su 7.00 ja muina aamuina 5.00. Aamu alkaa siivouksella. Pölyt pölytetään hassulla pölyhuiskulla (toimenpidettä nimitämme tsut-tsuttamiseksi), pukuhuoneiden hyllyt yms pyyhitään pölystä, vessa siivotaan, pukkarit ja tatami lakaistaan, toimisto, keittiö ja takahuone imuroidaan, roskat viedään ulos ja keräystä varten kadulla olevaan keräyspisteeseen (japanilaisesta roskien lajittelu ja keräys systeemistä pitää joskus kirjoittaa ihan oma tekstinsä. Mahtava järjestelmä). Piha, sensein rappuset ja katu talon edestä lakaistaan. Siivoukseen menee viikon harjoittelun jälkeen kahdestaan noin kolme varttia.

Siivous tehdään siis joka päivä molemmilla dojoilla. Aamulla sillä dojolla, jolla aamutreenit ovat ja toisella dojolla ennen siellä alkavia lasten/ilta/päiväharjoituksia.

Lasten tunneille meidän ei ole pakko osallistua, mutta ennen sitä meidän pitää siivota dojo ja heti jälkeen olla lakaisemassa tatami. Viime viikolla osallistuin noin puoliin lasten treeneistä. Yritän jatkossakin osallistua mahdollisimman moneen, riippuen miten ehdin ja miten kroppa kestää.

Treenit ovat tosiaan kahdessa eri paikassa, joiden väliä kuljemme paikallisjunalla. Aikaa menee yllättävän paljon paikasta toiseen siirtymiseen. Onneksi Kodairassa meillä on polkupyörät, joilla pääsemme aseman lähelle. Silti siirtyminen dojon ovelta toiselle vie ainakin puolituntia.

Meidän pitää olla ensimmäisinä paikalla, treenipuku päällä ja siivouskin mielellään suoritettuna. Treenien jälkeen tarjoilemme teetä opettajalle ja treenaajille ja olemme lähtökohtaisesti viimeisenä paikalla, vaihdamme vaatteetkin vasta muiden lähdettyä. Välillä porukka jää pitkäänkin vielä treenaamaan ja juttelemaan, jos sensei ei ilmoita, että nyt lähdetään pois. Varsinkin keskiviikko-lauantai välillä käyvät tunnit vähän vähiin, kun pitäisi ehtiä syödä ja nukkua. Yöunet jäävät vähän vähälle, kun treenit loppuvat ysiltä ja sen jälkeen on kaikki loppusäätäminen, mahdollinen matkustaminen ja syöminen. Sitä vaan toivoo, ettei seuraavana päivänä tule mitään ylimääräistä ‘uchideshi-work’iä, jotta ehtisi ottamaan päiväunet.

Viikko-ohjelma näyttää siis tältä vielä seuraavat 4 viikkoa:

Maanantai:

Vapaapäivä. Ei treenejä. Ainut velvollisuus on siivota dojo aamulla seitsemältä

Tiistai:

(10.00 - 12.00 Japanin kielen tunti)
17.15 – 18.15 Tokorozawa (Children)
19.30 – 21.00 Tokorozawa

Keskiviikko

6.30 – 7.30 Tokorozawa
10.00 – 11.30 Kodaira
(14.00 – 15.30 Calligrafia tunti, joka toinen viikko)
17.30 – 18.30 Kodaira (Children)
19.30 – 21.00  Kodaira

Torstai

6.30 – 7.30 Kodaira
10.30 – 12.00 Tokorozawa
Kaupassakäynti perjantain aamupalaa varten
17.15 – 18.15 Tokorozawa (Children)
19.30 – 21.00 Tokorozawa

Perjantai

6.30 – 7.30 Tokorozawa
Aamiaisen valmistaminen noin 10:lle senseille klo 8.30 mennessä (eli tunti aikaa harjoituksen loppumisen jälkeen) ja muuta siivoamista tai “uchideshi-work” n. klo 12 asti
17.30 – 18.30  Kodaira (Children)
19.30 – 21.00  Kodaira

Lauantai

6.30 – 7.30 Kodaira
10.15-11.15 Tokorozawa (Children)
11.30-13.00  Tokorozawa
18.00 – 19.30 Kodaira

Sunnuntai

10.00 – 11.00 Kodaira (Children)
11.30 – 13.00 Kodaira
15.30 – 17.00 (pm) Tokorozawa

Jos ajatellaan urheilun ja fyysisen kehittymisen kannalta, niin eihän tässä mitään järkeä ole. Kolme tunnin tai puolentoista harjoitusta per päivä, mutta ei riittävästi lepoa eikä unta. Keho ei ehdi palautua eikä ruokailua pysty rytmittämään optimaalisesti. Palauttavan treenin sijasta istumme puolituntia polvi-istunnassa ja tarjoilemme teetä. Ja tietenkin juomme itse treenien päälle ‘palautusjuomana’ vihreää teetä, joka poistaa loputkin nesteet kehosta.

Mutta ei me tultu tänne treenaamaan urheilua. Me tultiin treenaamaan budoa.

Kun kroppa on ylirasittunut, lihakset kipeinä, niveliin sattuu ja unenpuute painaa, ei voikaan tehdä asioita kuten normaalisti. Treenaaminen ei ole vaikeaa vain keholle, vaan ennen kaikkea mielelle. On tarkasteltava ja tehtävä asioita eri tavalla. On keskityttävä ihan eri tavalla. On ponnisteltava ihan eri tavalla, että saa spiritin nousemaan riittävän korkealle, on tosissaan keskityttävä oman kehonsa hallintaan, parin horjuttamiseen, kontaktin luomiseen, liikkumiseen. On karsittava turhat liikkeet, koska sellaiseen ei ole energiaa. Väsyneenä helposti ‘oikaisee’ ja tekee tekniikan voimalla ja runttaamalla, mutta riittävän väsyneenä se ei enää toimi. On löydettävä vaihtoehtoisia lähestymistapoja.